Tästä on kysymys terveessä mielessä: siitä riemusta, jota ihmisen kuuluisi tuntea kun auringon lämpö tuntuu iholla, pystypäin seisomisen ilosta, tiedosta että luut liikkuvat pehmeästi ihon alla (Doris Lessing).Koitti sitten paaston ensimmäinen päivä, ja hienosti koittikin. Yöllä satoi kovasti vettä, mutta nyt paistaa kirpeä syyskuinen aurinko. Tosin tuuli näyttää nousevan; ennustetun trooppisen myrskyn rippeet taitavat lähestyä.
Paastoon valmistautuminen sujui aivan kuin ennalta ounastelin: Keplottelin kevyempään ravintoon siirtymistä aina viimeiseen mahdolliseen hetkeen saakka. Neljä päivää ennen paaston aloitusta jätin kahvin kokonaan (sitä ennen olin vähentänyt kahvin juontia pikku hiljaa), ja seuraavana päivänä alkoi mieletön päänsärky. Sitä kesti sitten eiliseen saakka. Oli pakko syödä särkylääkettä, koska muutoin en olisi pystynyt olemaan töissä.
Eilinen ruokavalio oli jo kevyt. Söin mustikoita, mansikoita, liotettuja luumuja ja hiukan vihannessalaattia. Eilen illalla suolen tyhjennys glaubersuolalla toimi hitaanlaisesti, mutta ilmeisesti tyhjennettävää ei ollut kovin paljoa. Yhden kerran jouduin yöllä käymään vessassa ja toisen kerran etsin villasukat, kun jalat tuntuivat oudoilta.
Nyt on olo oikein hyvä, varsinkin kun sain töistä vapaapäivän ja saan vain höllötellä kotona. Tein suolihuuhtelun aamulla eikä siinä mitään, paitsi että en ollut sulkenut letkua, kun täytin pussia. Ihmettelin siinä sitten, että mihinkähän se vesi katoaa. Vessan matossahan se oli ja hyvää vauhtia menossa lattialistojen alle!
Blogissani on toinen sivu, jonne kirjaan "tekniset tiedot" eli painon ja nauttimani nesteet. Painoa oli muuten pudonnut noin kilon verran valmistautumisen aikana. Nestettähän se tietenkin on, mutta mitä sen on väliä! Liika neste kehossa tuntuu (ja näyttää) yhtä keljulta kuin liika rasvakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti