10. paastopäivä

Viimeiset kaksi päivää olen miettinyt, miten lopetan paaston. Omenalla, vihanneskeitolla, liotetuilla luumuilla? Vesi kielellä on päätynyt siihen, että paaston jälkeen siirryn vähähiilihydraattiseen dieettiin, joten katkaisupäivienkään annoksissa ei saisi olla kovin paljon hiilihydraattia. Olen juuri keittämässä huomiseksi kukkakaalikeittoa ja oi, miten tekisi mieli jo maistaa. Siinä on siis soseutettua kukkakaalia, sipulia, ruohosipulia, suolaton kasvisliemikuutio ja hieman Koskenlaskijaa. Huomenna aamupäivällä syön aluksi palan kurkkua, jolla ruoansulatus lähtee käyntiin, ja sitten lounaaksi keittoa.

Tämäkin päivä on ollut aika kurja. Nälkä vaivaa ja mielikin on vähän maassa. Yhteenvetona tästä kymmenen päivän koetuksesta (siksi sitä nyt kuvaan) voisin sanoa seuraavaa: Onnittelen itseäni, että minulla on niin paljon tahdonvoimaa, että voin kieltäytyä ruoasta kymmeneksi päiväksi. Hyvää on myös se, että muutama kilo on tippunut, ehkäpä ihan kaikki ei tule takaisin, kun paasto on päättynyt. Ikävää taas on ollut nälkä, joka on vaivannut lähes joka päivä. Lisäksi olen pettynyt siihen, että mitään ihmeellistä energian lisäystä tai pilvissä leijumista ei ole esiintynyt. Mutta kuten siskoni lohdutti minua, ruoansulatuselimistö on kuitenkin saanut levätä.

Kahdeksas ja yhdeksäs päivä

Nyt alkaa tuntua siltä, että olen oikeasti tehnyt jotakin väärin. Huomasin kyllä, että nautin nestettä ehkä liian vähän, minimimäärä kun on noin kolme litraa. Siksikö minulla on nälkä? Aiemmilta paastoilta en muista tällaista tunnetta.

Työpaikalla kuitenkin olen pystynyt unohtamaan paaston melko hyvin. Ilmeisesti siitä on jo tulossa niin arkipäiväinen asia. Olen tyytyväinen, että olen kertonut paastosta työkavereilleni, joista kukaan ei ole millään muotoa ilmaissut, että olisin hihhuli. Kuten en olekaan, tykkään vain extremestä. Monet kyselevät, miten paasto on mennyt ja millainen on vointi. Se tuntuu kivalta.

Aloitin eilen joogatunnit. Joogasin joskus vuosia sitten noin puolen vuoden ajan, joten kokemusta minulla ei siitä ole oikeastaan ollenkaan. Opettaja vaikuttaa hyvältä ja asiansa osaavalta. Meillä oli kaksi sessiota, ensin aamupäivällä joogan esittelyä ja hengitysharjoitusta, ja tauon jälkeen asanoita. Ja hengitystä. Yhteensä nämä kaksi sessiota kestivät neljä tuntia! Kun tulin kotiin, tunsin oloni vähän väsyneeksi ja menin nokkaunille. Heräsin kolme tuntia myöhemmin! Mutta olo oli tosi hyvä, paras koko paaston aikana.

Kuudes ja seitsemäs päivä

Kun perustin tämä blogin, ajattelin että paastoamisesta olisi paljonkin tilitettävää, mutta totta puhuakseni ei tästä juuri mitään kerrottavaa ole. Toissailtainen energianpuuska on tiessään ja muutkin paastolupaukset ovat osoittautuneet feikiksi. Silmät eivät ole kirkastuneet (päinvastoin), iho ei ole heleytynyt, hymy ei ole sen herkemmässä kuin ennenkään, olo ei ole mitenkään erityisen keveä. Olenkohan tehnyt jotakin väärin?

No en ole. Paastossa mielialat ja olotilat vaihtelevat, joten ei ole mikään ihme, että energiatasokin vaihtelee. Eilen olo oli oikein mainio, mutta tänään on ollut taas sellaista matalalentoa: päätä jomottaa ja edelleen nälkä kurnii vatsassa. Mutta: Tutustuin tänään punajuurimehuun, ja se vastaa hyvää on! Kuin borssia ilman sattumia! Väri on kuin punaviinissä, todella kaunis! Varmaan ostan punajuurimehua paaston jälkeenkin.

Ja niin, onhan painokin laskenut reippaasti, mutta en jaksa siitä niin kovasti iloita, se nimittäin palaa entiselleen tai ainakin lähelle sitä, kun lopetan paaston.

Viides päivä

Tämä päivä alkoi kuten mika tahansa päivä. Ei ollut päänsärkyä, aamulla vain olisin tahtonut jäädä petiin pötköttämään niinkuin joka ikinen arkiaamu. En tehnyt enää aamulla suolihuuhtelua, koska se alkoi tuntua liioittelulta.

Nyt iltaa kohti on alkanut virrata uudenlaista energiaa... Jihuu, tämä toimii! Ei silti, ruoka tuoksuu mielettömän hyvälle, ja nälkäkin on vielä. Mutta kiitän itseäni sinnikkyydestä ja tahdonvoimasta. Kyllä sitä jaksaa, kun tietää, mikä palkinto odottaa. Toivottavasti energia lisääntyy lisääntymistään, koska kotona olisi niin paljon tekemättömiä töitä ja työpaikallakin on vähän ruuhkaa. Äsken tuossa jo lupaavasti touhuilin semmoisia juttuja (=kotitöitä), joita normaalisti viimeiseen saakka yritän välttää.

Odotan huomista innolla!

Neljäs päivä

Nyt pitäisi jo mennä paremmin, ja meneekin. Töissä oli niin paljon tekemistä, etten juuri ehtinyt paastoani ihmetellä. Pää ei ole enää kipeä ja muutenkin vointi on ihan jees. Nälkä vaivaa kuitenkin, vaikka tässä vaiheessa sen ei pitäisi enää tuntua.

Eilisessä surkeudessani lueskelin kirjallisuutta hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta ja sitten Mireille Guilianon kirjaa Ranskattaret eivät liho. Guilianon ajatusmalli kolahti: syö hyvää ja herkullista ruokaa, kunhan et syö sitä liikaa. Viisas, vanha neuvo, vai mitä? Itsekin olen ajatellut niin, että sen vähän, minkä syön, tulee olla ensiluokkaista ja huippuhyvää. Siksi ostin viime keväänä töihin kolmen kupin pressopannunkin, koska työmaan yleensä jonkun aikaa seisonut ja painettunut kahvi yökötti. Miksi juoda pahaa kahvia? Vaikka pressopannun kanssa askarteluun kuluu hieman aikaa, on se silti vaivan väärti sen yhden kerran päivässä.

Sama koskee kaikkea muutakin: suklaata, kasviksia, hedelmiä, lihaa, kalaa... Syö vähän, mutta hyvää. Muuten, Guilianon kirjassa oli herkullisia reseptejä tulevaa paaston lopettamista varten. Milloin se sitten tapahtuukaan...

Kolmas päivä

Paaston kolmantena aamuna heräsin kaameaan päänsärkyyn. Oliko itse aiheutettu? Ehkä, en tiedä. Jossakin kirjassa sanottiin, että mitä huonompi olo on paaston alussa, sitä tarpeellisempi paasto on.

Makasin koko sunnuntaipäivän sohvalla peiton alla ja lämmittelin kolottavaa kroppaani lämpökääreillä. Joka paikkaan sattui: päähän, vatsaan, selkään, jalkoihin. Lueskelin ruokavalioita käsitteleviä kirjoja (!), kuuntelin musiikkia, katsoin telkkaria ja vähän nukuinkin. Hm, oikeastaan aika kiva tapa viettää sunnuntaita, jos ei oteta huomioon sitä kaameaa oloa.

Perheelle piti kuitenkin laittaa ruokaa, koska ketään muuta ruoanlaittajaa ei sattunut olemaan paikalla. Ruoka tuoksui ja näytti hyvältä, mutta mausta en voi sanoa mitään. Hassua, miten automaattiseksi monet asiat muuttuvat: moneen kertaan meinasin sujauttaa porkkana- tai kesäkurpitsapalan suuhuni, kunnes muistin, etten voikaan.

Possun sisäfilettä sekä kesäkurpitsaa ja porkkanaa. Lurps!

Kun kirjasin äsken paastopäiväkirjaan sunnuntaina nauttimani nesteet, huomiasin että niitähän olikin paljon vähemmän kuin muina päivinä. Olisi runsaampi nestemäärä auttanut pahaan oloon?

Voi, en saata katsoa tuota kuvaa! Maha mouruaa!

Toinen päivä

Päivän miete:

Kurkota kuuta taivaalta. Vaikka et sitä saisikaan, voit saada taivaalta tähtiä  (Les Brown).

Olin tänään työnantajani järjestämällä syysretkellä, jonka ohjelmassa oli geokätköilyä ja kullanhuuhdontaa sekä tietysti retkiruokailu: makkaraa, juustosämpylöitä, kahvia, korvapuusteja, suklaata. Arvatkaas mitä? Nuuhkin nokipannukahvin ja kanelipullan ihanaa tuoksua, mutta ei tehnyt mieli maistaa. Nälkä oli silti, kuten on nytkin. Join paastojuomia eli kasvislientä ja yrttiteetä sekä vettä. Uskon kuitenkin, että viimeistään huomisen jälkeen nälkä on poissa ja saan nauttia paastosta täysillä.

Pientä päänsärkyä on ollut, mutta ei mitään sen kummempaa. Päänsärkyjä tulee ja menee. Muuten olo on kuin minä tahansa tavallisena päivänä. Kohta menen saunaan!

Paaston ensimmäinen päivä

Päivän miete:

Tästä on kysymys terveessä mielessä: siitä riemusta, jota ihmisen kuuluisi tuntea kun auringon lämpö tuntuu iholla, pystypäin seisomisen ilosta, tiedosta että luut liikkuvat pehmeästi ihon alla (Doris Lessing).

Koitti sitten paaston ensimmäinen päivä, ja hienosti koittikin. Yöllä satoi kovasti vettä, mutta nyt paistaa kirpeä syyskuinen aurinko. Tosin tuuli näyttää nousevan; ennustetun trooppisen myrskyn rippeet taitavat lähestyä.

Paastoon valmistautuminen sujui aivan kuin ennalta ounastelin: Keplottelin kevyempään ravintoon siirtymistä aina viimeiseen mahdolliseen hetkeen saakka. Neljä päivää ennen paaston aloitusta jätin kahvin kokonaan (sitä ennen olin vähentänyt kahvin juontia pikku hiljaa), ja seuraavana päivänä alkoi mieletön päänsärky. Sitä kesti sitten eiliseen saakka. Oli pakko syödä särkylääkettä, koska muutoin en olisi pystynyt olemaan töissä.

Eilinen ruokavalio oli jo kevyt. Söin mustikoita, mansikoita, liotettuja luumuja ja hiukan vihannessalaattia. Eilen illalla suolen tyhjennys glaubersuolalla toimi hitaanlaisesti, mutta ilmeisesti tyhjennettävää ei ollut kovin paljoa. Yhden kerran jouduin yöllä käymään vessassa ja toisen kerran etsin villasukat, kun jalat tuntuivat oudoilta.

Nyt on olo oikein hyvä, varsinkin kun sain töistä vapaapäivän ja saan vain höllötellä kotona. Tein suolihuuhtelun aamulla eikä siinä mitään, paitsi että en ollut sulkenut letkua, kun täytin pussia. Ihmettelin siinä sitten, että mihinkähän se vesi katoaa. Vessan matossahan se oli ja hyvää vauhtia menossa lattialistojen alle!

Blogissani on toinen sivu, jonne kirjaan "tekniset tiedot" eli painon ja nauttimani nesteet. Painoa oli muuten pudonnut noin kilon verran valmistautumisen aikana. Nestettähän se tietenkin on, mutta mitä sen on väliä! Liika neste kehossa tuntuu (ja näyttää) yhtä keljulta kuin liika rasvakin.

Neljä kokonaista päivää ja sitten...!

Henkinen valmistautuminen on mennyt hyvin, mutta fyysinen, tai mikä lieneekään, ei ihan niin hyvin. Voisi kuvitella, ettei minulla ole sinniä lainkaan, koska vielä eilen join viiniä ja hiukkasen kahviakin ja mussutin makeita herkkuja. Ihan olisi ollut sama aloittaa paasto jo viikko sitten, koska olen tekemisissäni ja niiden jättämisessä aivan entiselläni.

Olen kuitenkin miettinyt paastoa ja muitakin asioita tarkasti ja motivaatio on erittäin hyvä. Odotan innolla - voitteko kuvitella - ensi torstaita, kun saan tehdä suolihuuhtelun... Siitä se alkaa!

Olen ostanut monta pulloa paastomehuja, joten senkin puolesta pärjään kyllä. Nyt olisi hienoa tehdä mehuja tuoreesta kesän ja syksyn sadosta, marjoista ja vihanneksista, mutta minulla ei ole mehulinkoa tai mitä siihen nyt tarvitaankaan. Toisaalta syön marjat mielelläni sellaisenaan, joten ne jäävät odottamaan paaston jälkeistä aikaa. Myös yrttiteetä olen hankkinut sekä kotiin että työpaikalle.

Seuraavan kerran raportoin torstai-iltana; silloin pitäisi olla jo kerrottavaa paaston ensitunnelmista.

Jo alkaa onnistua!

Päivän miete:

Uskon, että pysyvä vallankumous tulee meissä tapahtuvista syvistä muutoksista, jotka vaikuttavat yhteiseen elämäämme (Anais Nin). 

Tänään oli toinen valmistautumispäivä, ja hyvin meni. Olen syönyt muutamia sopivasti pieniä annoksia tilanteeseen sopivaa apetta: maustamatonta jogurttia ja viiliä, tuoreita kasviksia, seitiä, muutaman haukkauksen nektariinia, palan leipää kylmäsavulohen kanssa sekä neljä kuivattua luumua. Lisäksi join ruusunmarjateetä ja vettä sekä maitokahvia vain kaksi kupillista. On hyvä olo ja olen erittäin tyytyväinen.

Vaikka paastokirjallisuudessa suositellaan olemaan hissun kissun paastoamisesta tai sen aikeista, olen avoimesti paljastanut salaisuuteni. Kukaan ei toistaiseksi ole nauraa röhöttänyt tai muutenkaan ilmaissut, että onpa tyhmä akka. Katsotaan sitten, kun paasto on menossa, näkyykö sääliviä katseita. Jos paaston lupaukset toteutuvat, olen silloin kykenevä tekemään entistä terävämpiä huomioita ympäristöstäni ja kanssakulkijoistani. Tähän pitää kyllä lisätä, että LOL!

Huomisen tavoite on vähentää kahvin juonti yhteen kupilliseen. Nyt se tuntuu helpolta tehtävältä, mutta huomenna on päivä uusi. 

Alku aina hankala

Päivän miete:

Opi luottamaan omaan arvostelukykyysi, opettele sisäistä itsenäisyyttä, opi luottamaan siihen, että aika erottelee hyvät asiat pahoista - myös omat pahat asiasi (Doris Lessing).

Luulin, että tämä postaus olisi alkanut jotenkin näin: "Eilen oli se päivä, jolloin vedin naamaani kaksin käsin valkohomejuustoa ja suklaata. Tänään en ole enää koskenut niihin ollenkaan." Mutta se meneekin näin:

Eilen vedin naamaani kaksin käsin valkohomejuustoa ja suklaata; tänään vain toisella kädellä. Lohduttaudun sillä, että kahvia on mennyt yksi ainoa muki koko päivänä. Mutta henkinen valmistautuminen jatkuu enkä ole pahoillani suklaasyöpöttelystä. Olen SISUKAS, SISUKAS, SISUKAS! Minulla on SINNIÄ, SINNIÄ, SINNIÄ!

Tänään sää oli sellainen suloinen alkusyksyn sää: aurinkoa ja kirpeyttä. Kävin koiran kanssa lenkillä ja todella nautin syksyisestä luonnosta. Kunpa näitä päiviä tulisi vielä lisää!

Kohti (uutta) elämää

Päivän miete:

Kehosi on perimmäinen vertauskuva elämästäsi, olemassaolosi ilmaus. Se on oma raamattusi, oma sanakirjasi, oman elämäsi tarina (Gabrielle Roth).

Elokuun alkupuolella työpaikallani repäistiin taas uusi laihdutuskisa käyntiin, Fat Camp 2. Ensimmäinen kilpailu pidettiin vuosi sitten, ja se päättyi marraskuun lopussa monien kilpailijoiden osalta hienoon menestykseen. Voittajan painonpudotus oli yli 12 % lähtöpainosta.

Valitettavasti paino ei ole pysynyt kuosissaan juuri kellään, ja nyt on siis uusi kamppailu lähtenyt käyntiin. Kilpailun alkamisesta on jo kulunut useita viikkoja, mutta oma kilvoitteluni ei ole startannut toivomallani tavalla. Joku asia hiertää.

Noin viikon ajan olen nyt miettinyt paastoamista. Paastosin edellisen kerran talvella 1991, kun minun piti mahtua vartaloa nuolevaan hääpukuuni. Toisin sanoen silloinkin motivaationi oli painon pikainen pudotus. En kehtaa mainita silloista painoani, sillä painin todellisessa höyhensarjassa nykyiseen painooni verrattuna. En ole nytkään varsinaisesti ylipainoinen, mutta pelkään, että tätä vauhtia paino menee pian yli sallitun rajan. Siksi täytyy tehdä jotakin.

Toivon pysyvää muutosta ruokailutapoihini. Olen aina syönyt varsin terveellisesti, mutta silti viime aikoina paino on lähtenyt nousemaan, mistä poden lähes päivittäin ilkeää syyllisyyttä ja moraalista krapulaa. Pahimmat viholliseni ovat herkulliset juustot ja punaviini sekä suklaa. Paheeni kuulostavat kuitenkin melkoisen vaatimattomilta, vai mitä? En edes pidä hampurilaisista, pitsoista, perunalastuista tai limsoista. Selitys taitaa löytyä siitä, että kesällä tuli viisikymppiä täyteen,eikä tuollainen upea saavutus tule ilman pieniä sivuvaikutuksia. Paino ei enää vain pysy kurissa entisin konstein.

Lisäksi minulla on usein muutenkin turpea ja pönäkkä olo, mikä johtuu varmaan liiasta nesteestä kehossa. Karppaus on auttanut siihen, mutta haluan nyt kokeilla paastoamista, josko saisin vähennettyä juustojen ja muiden rasvaisten herkkujen syöntiä, punaviinin lipittämistä ja suklaalla mässäilyä. (Suklaahan ei edes kuulu karppaukseen!) En missään nimessä halua kieltää itseltäni ihanaa elämää, mutta kokemuksesta tiedän, että paasto voi kyllä olla osa sitä.

Siinä sitten tuli niitä perusteluja. Suunnittelin pitäväni salaista päiväkirjaa paastokokemuksestani, mutta päätin jakaa sen kuitenkin myös muille, joita paastoaminen saattaa kiinnostaa. Ehkä joku saa blogistani pontta paaston aloitukseen tai sitten hyvät syyt olla koskaan paastoamatta. En itsekään tiedä, mitä tästä tulee, mutta aika näyttäköön.

Suunnitelmani on seuraava:

Valmistaudun paastoon pitkän kaavan kautta. Olen kerrannut paastoamisen filosofiaa ja käytäntöä kahdesta kirjasta, joista opettelin paastoamisen alkeita aiemmilla kerroillani 1980- ja 1990-luvuilla. Ne ovat Marikka Brunilan ja Helena Mäkelän "Iloa ja terveyttä paastosta" sekä Teo Snellmanin "Parantava paasto". Molemmat ovat hyviä perusteoksia, mutta erityisesti Brunilan ja Mäkelän kirja toimii erittäin hyvänä käytännön ohjeena. Uudempaa kirjallisuutta on varmasti saatavilla, ja mahdollisesti tutustun siihen myöhemmin.

Pitkä kaava tarkoittaa sitä, että annan mielelleni ja keholleni aikaa totutella paastoamiseen aina perjantaihin 14. syyskuuta saakka. Paasto alkaa siis tuona perjantaina. Hyvissä ajoin ennen ensimmäistä paastopäivää minun pitäisi olla luopunut kahvista ja teestä, maitotuotteista ja sokerista - punaviinistä nyt puhumattakaan. Olen varma, että kahvi tuottaa ongelmia, muut herkut eivät niinkään.

Paasto jatkuu taiteen sääntöjen mukaan: Aluksi teen tukevan suolentyhjennyksen Glauber-suolalla ja jatkan siitä päivittäisillä suolihuuhteluilla. Paastojuomani koostuvat vihannes- ja hedelmämehuista, vedestä ja yrttiteestä. En ole määritellyt paaston kestoa etukäteen, mutta viikkoa pidän miniminä. Jos tuntuu hyvältä, jatkan pitempään.

Paastoblogin kirjoittamisella toivon myös saavani ryhtiä koitokseeni. Tiedän, ettei paastoaminen ole mikään piece of cake (sananmukaisesti), mutta ehkä avautuminen siitä näin julkisesti helpottaa.