Viimeiset kaksi päivää olen miettinyt, miten lopetan paaston. Omenalla, vihanneskeitolla, liotetuilla luumuilla? Vesi kielellä on päätynyt siihen, että paaston jälkeen siirryn vähähiilihydraattiseen dieettiin, joten katkaisupäivienkään annoksissa ei saisi olla kovin paljon hiilihydraattia. Olen juuri keittämässä huomiseksi kukkakaalikeittoa ja oi, miten tekisi mieli jo maistaa. Siinä on siis soseutettua kukkakaalia, sipulia, ruohosipulia, suolaton kasvisliemikuutio ja hieman Koskenlaskijaa. Huomenna aamupäivällä syön aluksi palan kurkkua, jolla ruoansulatus lähtee käyntiin, ja sitten lounaaksi keittoa.
Tämäkin päivä on ollut aika kurja. Nälkä vaivaa ja mielikin on vähän maassa. Yhteenvetona tästä kymmenen päivän koetuksesta (siksi sitä nyt kuvaan) voisin sanoa seuraavaa: Onnittelen itseäni, että minulla on niin paljon tahdonvoimaa, että voin kieltäytyä ruoasta kymmeneksi päiväksi. Hyvää on myös se, että muutama kilo on tippunut, ehkäpä ihan kaikki ei tule takaisin, kun paasto on päättynyt. Ikävää taas on ollut nälkä, joka on vaivannut lähes joka päivä. Lisäksi olen pettynyt siihen, että mitään ihmeellistä energian lisäystä tai pilvissä leijumista ei ole esiintynyt. Mutta kuten siskoni lohdutti minua, ruoansulatuselimistö on kuitenkin saanut levätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti