Kolmas päivä

Paaston kolmantena aamuna heräsin kaameaan päänsärkyyn. Oliko itse aiheutettu? Ehkä, en tiedä. Jossakin kirjassa sanottiin, että mitä huonompi olo on paaston alussa, sitä tarpeellisempi paasto on.

Makasin koko sunnuntaipäivän sohvalla peiton alla ja lämmittelin kolottavaa kroppaani lämpökääreillä. Joka paikkaan sattui: päähän, vatsaan, selkään, jalkoihin. Lueskelin ruokavalioita käsitteleviä kirjoja (!), kuuntelin musiikkia, katsoin telkkaria ja vähän nukuinkin. Hm, oikeastaan aika kiva tapa viettää sunnuntaita, jos ei oteta huomioon sitä kaameaa oloa.

Perheelle piti kuitenkin laittaa ruokaa, koska ketään muuta ruoanlaittajaa ei sattunut olemaan paikalla. Ruoka tuoksui ja näytti hyvältä, mutta mausta en voi sanoa mitään. Hassua, miten automaattiseksi monet asiat muuttuvat: moneen kertaan meinasin sujauttaa porkkana- tai kesäkurpitsapalan suuhuni, kunnes muistin, etten voikaan.

Possun sisäfilettä sekä kesäkurpitsaa ja porkkanaa. Lurps!

Kun kirjasin äsken paastopäiväkirjaan sunnuntaina nauttimani nesteet, huomiasin että niitähän olikin paljon vähemmän kuin muina päivinä. Olisi runsaampi nestemäärä auttanut pahaan oloon?

Voi, en saata katsoa tuota kuvaa! Maha mouruaa!