Nyt pitäisi jo mennä paremmin, ja meneekin. Töissä oli niin paljon tekemistä, etten juuri ehtinyt paastoani ihmetellä. Pää ei ole enää kipeä ja muutenkin vointi on ihan jees. Nälkä vaivaa kuitenkin, vaikka tässä vaiheessa sen ei pitäisi enää tuntua.
Eilisessä surkeudessani lueskelin kirjallisuutta hiilihydraattitietoisesta ruokavaliosta ja sitten Mireille Guilianon kirjaa Ranskattaret eivät liho. Guilianon ajatusmalli kolahti: syö hyvää ja herkullista ruokaa, kunhan et syö sitä liikaa. Viisas, vanha neuvo, vai mitä? Itsekin olen ajatellut niin, että sen vähän, minkä syön, tulee olla ensiluokkaista ja huippuhyvää. Siksi ostin viime keväänä töihin kolmen kupin pressopannunkin, koska työmaan yleensä jonkun aikaa seisonut ja painettunut kahvi yökötti. Miksi juoda pahaa kahvia? Vaikka pressopannun kanssa askarteluun kuluu hieman aikaa, on se silti vaivan väärti sen yhden kerran päivässä.
Sama koskee kaikkea muutakin: suklaata, kasviksia, hedelmiä, lihaa, kalaa... Syö vähän, mutta hyvää. Muuten, Guilianon kirjassa oli herkullisia reseptejä tulevaa paaston lopettamista varten. Milloin se sitten tapahtuukaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti